The Most Disgusting Feeling In The World

Maailman ällöttävin on olla läski. Mua oksettaa ihan saatanasti, kun mietin kuinka paljon oon lihonnut ihan vaan muutamassa viikossa. 4 tai 5 viikkoa sitten mun vyötärön ympärys oli 68cm no tällä hetkellähän se on 71 tai 72. Toi on isoin luku koskaan, mikä mulla on ollut vyötärönympärysmittana. Tälläkin hetkellä kun istun ja kirjotan tätä tekstiä mä tunnen kuinka ällöttävästi mun vatsa menee läskimakkaroille ja se tuntuu niin kuvottavalta, ja kun katson alas ja nään kuinka suuriksi mun reidet leviää istuessani, haluun vaan itkee. Helvetin Amerikan paska ruoka ja syömis tottumukset sanon minä.
   Kesään on enään 14 viikkoa ja haluan takaisin Suomeen palatessani olla laihempi kuin koskaan ennnen. Mun on pakko alkaa toimia nyt, että saan toteutettua ton. Onnekseni mun paraskaveri täällä menee ensi viikoksi Hawaille (koska usein se tuo mulle nenän eteen ruokaa ja haluaa aina syödä tai juoda jotain tosi korkea kalorista) ja ollaan sovittu, että kun se tulee takaisin tänne aletaan laihduttamaan itsemme kesäkuntoon, joten saan kaverin tähän hommaan, tosin tiedän, että mä en vedä tota laihdustusta ihan yhtä terveellisellä tavalla kuin hän. Oon kuitenkin päättänyt, etten aio pitää itteeni liian kovassa nälässä, koska silloin sorrun aivan varmasti. Tarkotuksena ois siis laihduttaa se loppu aika, jonka täällä päin maailmaa vietän, terveellisen ja epäterveellisen laihdutuksen väliltä olevalla tyylillä, mikä se sitten ikinä onkaan jää nähtäväksi, koska ensi viikolla teen meille suunnitelmat, kaverilleni tietty teen terveellisen, koska tiedän, ettei hän todellakaan halua laihduttaa syömishäiriömäisesti...
   Nyt tähän loppuun lisään kasan mua thispaavia kuvia ja sitten tuijotan niitä ja alan tekemään askelkyykkyjä ja vatsalihaksia.

I suck at this

Joo enpä oo taaskaan käyny kirjottelemassa tänne vähään aikaan. Oon ollut tässä viime aikoina super kiireinen ja nyt kirjoittelenkin täältä Atlantin toiselta puolelta. Täällä mulla on mennyt syömisen kanssa tosi vaihtelevasti. Joinain pävinä en oo syöny paljon mitää, mutta toisina päivinä oonkin lapannu ruokaa suuhun, kuin olisin joku jätemylly. Paino on tippunut vähän siitä, mitä se oli kun Suomesta lähdin, mutta osa on varmasti siitäkin jo tullut takaisin. Täällä mun on onneksi helppo käydä vaa'alla vaikka monta kertaa päivässä, koska kylpyhuoneessa jota vain minä ja hostsiskoni käytetään on vaaka, ja siskonikin punnitsee itsensä melkeen joka päivä, joten ei se kai mitenkään kovin epäilyttävää ole, jos käytän sitä usein. Voin aina vedota siihen, etten halua, että minulle käy samalla tavalla kuin monille muille vaihto-oppilaille, joten vahdin panoni pysyvän samana. Hhahhah olisikin noin, mähän vaan vahtaan, että tippuisipa se taas parilla numerolla alaspäin. Vaikeeta täällä tekee painon vahtimisesta se, että luonnollisesti vaaka näyttää painon puntina, ei kiloina, mutta kaipa siihenkin tottuu.

Ruoka täällä on rasvasta, aivan liian rasvasta.

Yhtenä iltana täällä olin kavereitteni kanssa kahvilassa istuskelemassa ja mun kaverit pyysi yhen niiden (ei niin hyvän) kaverin istumaan meidän kanssa, koska se istui ihan yksin. Ja voi luoja, kun sillä tytöllä oli täydellinen vartalo! Ja no selvishän se, että sillä on syömishäiriö. Se tyttö juoksee päivittäin 10 mailia eli 16 kilometriä, voikun mäkin pystyisin samaan. Siitä sain kyllä itelleni uuden thinspon lähteen! Onneksi se tyttö käy samaa koulua, niin voin salaa kattoa ja kadehtia sen vartaloa. Toivottavasti se sais mut edes liikkeelle täällä ja miettimään mitä suuhuni tungen.

Tavotteena mulla ois päästä mittoihin 85 - 62 - 92 täällä ollessani, sillä sitten voisin yrittää hakea malliksi takaisin Suomeen tullessani. Onnekis mulla on suunnitelmissa matka Pariisiin syksylle, jospa sekin auttaisi thinspaamaan. Haluan olla kuin yksi pariisittarista kun seuraavan kerran sinne menen, viimeksi oli ihan liaan sotanorsu olo.