Joo enpä oo taaskaan käyny kirjottelemassa tänne vähään aikaan. Oon ollut tässä viime aikoina super kiireinen ja nyt kirjoittelenkin täältä Atlantin toiselta puolelta. Täällä mulla on mennyt syömisen kanssa tosi vaihtelevasti. Joinain pävinä en oo syöny paljon mitää, mutta toisina päivinä oonkin lapannu ruokaa suuhun, kuin olisin joku jätemylly. Paino on tippunut vähän siitä, mitä se oli kun Suomesta lähdin, mutta osa on varmasti siitäkin jo tullut takaisin. Täällä mun on onneksi helppo käydä vaa'alla vaikka monta kertaa päivässä, koska kylpyhuoneessa jota vain minä ja hostsiskoni käytetään on vaaka, ja siskonikin punnitsee itsensä melkeen joka päivä, joten ei se kai mitenkään kovin epäilyttävää ole, jos käytän sitä usein. Voin aina vedota siihen, etten halua, että minulle käy samalla tavalla kuin monille muille vaihto-oppilaille, joten vahdin panoni pysyvän samana. Hhahhah olisikin noin, mähän vaan vahtaan, että tippuisipa se taas parilla numerolla alaspäin. Vaikeeta täällä tekee painon vahtimisesta se, että luonnollisesti vaaka näyttää painon puntina, ei kiloina, mutta kaipa siihenkin tottuu.
Ruoka täällä on rasvasta, aivan liian rasvasta.
Yhtenä iltana täällä olin kavereitteni kanssa kahvilassa istuskelemassa ja mun kaverit pyysi yhen niiden (ei niin hyvän) kaverin istumaan meidän kanssa, koska se istui ihan yksin. Ja voi luoja, kun sillä tytöllä oli täydellinen vartalo! Ja no selvishän se, että sillä on syömishäiriö. Se tyttö juoksee päivittäin 10 mailia eli 16 kilometriä, voikun mäkin pystyisin samaan. Siitä sain kyllä itelleni uuden thinspon lähteen! Onneksi se tyttö käy samaa koulua, niin voin salaa kattoa ja kadehtia sen vartaloa. Toivottavasti se sais mut edes liikkeelle täällä ja miettimään mitä suuhuni tungen.
Tavotteena mulla ois päästä mittoihin 85 - 62 - 92 täällä ollessani, sillä sitten voisin yrittää hakea malliksi takaisin Suomeen tullessani. Onnekis mulla on suunnitelmissa matka Pariisiin syksylle, jospa sekin auttaisi thinspaamaan. Haluan olla kuin yksi pariisittarista kun seuraavan kerran sinne menen, viimeksi oli ihan liaan sotanorsu olo.
